Oppimisen oppiminen

Joskus muinaisella 1990-luvulla olin perustamassa media-assistenttikoulutusta Turussa. Aloitusryhmässämme oli toista kymmentä hyvin eri-ikäistä ja erilaisesta elämäntilanteesta tulevaa ihmistä. Toisilla ei ollut työelämä vielä edes auennut ja toisilla sitä oli takana jo useampi kymmenen vuotta. On sanomattakin selvää. että lähtökohdat olivat haasteelliset mille tahansa koulutukselle saatikka sitten pääasiassa itsenäisesti ohjautuvalle opiskelulle.

Käytössämme ei ollut mitään työskentelyä tukevaa oppimisalustaa. Kurssilaisilla oli kannettavat tietokoneet ja niihin modeemit. Yhteyttä pidettiin lähinnä sähköpostilla ja puhelimella. Parin viikon välein kokoonnuimme yhteen pitkäksi viikonlopuksi. En muistele noita aikoja kaiholla, pikemminkin kauhulla

Yksi asia ei ole noista ajoista muuttunut – oppimisen haasteellisuus. Me tälläkin kurssilla olevat ihmiset olemme erilaisia kyvyiltämme oppia ja omaksua uusia asioita. Yksi tapa kuvata oppimistapojen erilaisuutta on jakaa ihmiset auditiivisiin, visuaalisiin ja kinesteettisiin oppijoihin. Toisille taas on helpompaa lähestyä asioita suuremmista kokonaisuuksista käsin, kun toiset tukeutuvat yksityiskohtiin. Siinä, missä yksi omaksuu asioita parhaiten teorian kautta, toinen oppii vain tekemällä. Ja me olemme kaikkia näitä sekaisin

Kuinka kukaan koulutuksen järjestäjä voi ikinä ottaa koulutuksen toteutuksessa huomioon kaikki erilaiset oppimisen lähtökohdat! Uskoakseni eivät mitenkään. Vastuuta on pakko jäädä merkittävissä määrin oppijalle itselleen. Hänen on ymmärrettävä, mistä oppimisessa on kyse ja mikä on hänen tapansa oppia uutta. Mitä itsenäisempää ja itseohjautuvampaa koulutus on, sitä tärkeämpää tuo oppimaan oppiminen on.

Ai siellä on käsi pystyssä jollakin! Ole hyvä! ”Onhan sitä ennenki opittu! Miks muka enää ei opittais? Kaikista kursseistahan tulee ihan mielettömän pitkiä, jos pitäis aina opetella jotain oppimista! Haloo!”

Hyviä havaintoja! Mielestäni maailma on muuttunut merkittävällä tavalla siitä, mitä se oli ollessani lapsi. Eikö teidänkin mielestä muutos ole ollut kohti monimutkaisempaa ja tietointensiivisempää maailmaa. Olisiko se osaltaan asettanut oppimiselle ihan uudenlaisia haasteita. Myös ihmisten ymmärrys siitä, mitä oppiminen on perimmiltään, on muuttunut ajan myötä. Mallioppiminen on edelleenkin totta, mutta on voitu nähdä, että ”hauki on kala” –menetelmä ei ole kovinkaan toimiva tapaa useamman asian opetteluun

Miten koulutukset, kuten tämä, jolla olemme, tulisi sitten järjestää, että ne auttaisivat selviämään erilaisista oppimisen haasteista ilman, että kursseista tulisi liian pitkäkestoisia ja laajoja. Hankala kysymys, joka johdattelee minua koulutuksen järjestäjien tontille.

Tätä täytyy hieman pureskella.