Mistäs sitä kirjoittaisi ja aloittaisi?
Siinä ehkä yhdet kirjoittavan maailmanhistorian lausutuimmat kysymykset. Nyt on minun vuoro.
Blogosfäärissä kuulun siihen valtavaan enemmistöön, joka keskittyy toisten tuotosten nautiskeluun. Joitakin kertoja olen mielessäni pyöritellyt ajatusta oman blogin aloittamisesta – pari nimeäkin on ollut varattuna Bloggerissa muutaman vuoden – vaan aloittamatta on jäänyt. Viitseliäisyyden puutetta, rohkeutta, pikkulapsiperheen arkea. Riittäähän noita syitä.
Nyt löytyi riittävän painava syy aloittaa. Se perinteisin: pakko.
Pääsinpäs muutaman lauseen ajaksi eroon niistä kysymyksistä, joilla tämä kaikki alkoi! Miksi aiheen valistan tuntuu siltä kuin olisi valitsemassa elämäntehtäväänsä. Voihan sitä aihetta vaihtaa, jos siltä alkaa tuntua. Koko blogin voi lopettaa. Uusia voi aloittaa, vaikka kymmeniä. Eihän tässä mitään kirjaa olla kirjoittamassa! Niinpä, sieltä kirjan kirjoittamisen maailmasta ja ajasta nuo omat epäröintini tuntuvat nousevan. Ei sillä, että minä kirjan kirjoittamisesta jotain tietäisin.
Mielessä on pyörinyt parivaihtoehtoa, jotka jollakin tavoin tuntuvat koskettavan itseäni.
Maailman talouden katastrofaalisten käänteiden puutteiden äärellä tulee vietettyä aikaa ehkä liiankin paljon. Joku tässä lopun ajan meiningissä viehättää. Humanisti ihmettelee, miten talouden jättiläiset ajavat valtiot perikatoon, eikä kukaan tunnu pystyvän tekemään mitään. Moneltakohan jäisi tämä kurssi, työt, perhe ja elämäntehtävä telakalle nykymenon järjettömyydestä masentuessa. Ei kannata kokeilla.
Tällaisena jukolatyypin pahkapäänä olen ollut pitkään kiinnostunut oppimisesta ja sen tukemisesta. Kun nyt verkkokurssin äärellä olemme, niin erityisesti siihen voisin keskittyä. Joskus muinoin olen ollut verkkokursseja suunnittelemassa ja toteuttamassa. Silloin iilöörning oli vielä tulevaisuuden menestysbisnes. Nyt, kun niitä yrityksiä ei ole enää vuosiin ollut olemassa, on asiassa monessa suhteessa järkiinnytty, mutta ongelmat ovat edelleen samat. Ihmisten oppimisen periaatteet ja haasteet eivät ole reilussa kymmenessä vuodessa juuri muuttuneet. Eikä ehkä sadassakaan vuodessa.
Mitä ajatuksia se verkkokurssilaisen mielessä herättelee. Siitä kuulemme lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti