Autuaaksi tekevä naamakirja

Onko sinunkin työyhteisössä käyty kahvipöytäkeskusteluja, joissa näkemykset naamakirjan hyödyllisyydestä vaihtelevat laidasta laitaan. Meillä päin rintamalinjat näyttävät olevan aivan selvät. On niitä, joiden mielestä kyse on ihan turhasta tapauksesta ja niitä, joille kyse on olennaisesta osasta elämää – ja joillekin myös osa työtä.

Osa em. argumentoijista muodostaa näkemyksensä oman kokemuksensa pohjalta ja osa toisen käden tietojen perusteella. Naamakirjaa, kun ei voi käydä vilkaisemassa kuten mitä tahansa sivustoa eikä siitä myös voi saada kummoista käsitystä ilman, että käyttää sitä hetken aikaan ihan oikeasti. Toki oman näkemyksensä voi muodostaa jo ihan pelkän idean perusteella.

En ollut mukana ensimmäisessä aallossa, tai ainakaan sen eturintamassa, liittymässä naamakirjaan. Uteliaisuuttani pyysin lopulta ystävältä kutsun. Kun tulin mukaan, ihmiset pyysivät toisiaan mukaan kaikenlaisiin testeihin ja peleihin. Minullakin oli yli sata pyyntöä jos vaikka mihin, ”mikä on todellinen ikäsi” ja ”mikä ruokalaji olet” tyyppisiin testeihin. En ole sellaisista innostunut, joten vastaamatta jäi, varsinkin, kun jokainen testi halusi päästä käsiksi henkilökohtaisiin tietoihini. Koin sen asiattomaksi tunkeiluksi ja koen edelleen. En tiedä, onko toistenkin into noihin kyselyhin yms. lopahtanut vai ovatko he jo oppineet, ettei minulle niitä kannata laittaa. Joka tapauksessa kaikenkarvaisia kutsuja ei enää juurikaan tipahtele.

Ajatus siitä, että joku Facebook-firma saa kaikenlaiset oikeudet hengen tuotteisiini, on minusta ihan periaattetasolla hävytön. Niinpä olen pidättäytynyt jakamasta naamakirjaan omia kuviani. Pari kertaa olen linjasta livennyt ja se on harmittanut jälkikäteen. Sen verran syntymäepäluuloinen olen, etten muutenkaan halua tuolla ylen määrin itsestäni tietoa jakaa. Mielestäni Lollipop-sovellus rakentaa aiheesta ihan vakuuttavan kauhuskenaarion. Muulla ei ole niinkään väliä, sillä suustani ei ollut tapana tipahdella kultamunia.

Loppujen lopuksi olennaisinta minulle naamakirjan käytössä on ollut pääseminen edes jonkinlaiseen arjen vuorovaikutukseen sukulaisiin ja ystäviin. Jostakin ajatus voi tuntua oudolta, mutta oma elämäni kulkee niin tiivisti työpaikan ja kodin väliä, että naamakirja oikeasti rikastuttaa vaatimatonta sosiaalista elämääni. Vapaa-aikani menee niin tarkkaan kodin arjen pyörityksessä tai ihan vain sen rasituksista toipumisessa, ettei muulle yhteydenpidolle tahdo aikaa ja voimia riittää. Ei ehkä kuulosta hääppöiseltä, mutta on tyhjää parempi. Naamakirjan avoimen luonteen vuoksi vuorovaikutuksessa ei luonnollisestikaan voi mennä kovin henkilökohtaisiin teemoihin, mutta niille on mielestäni sopivinta muutenkin kasvokkain kohtaamiset.

Erilaisia julkaisu- ja ryhmätyövälineitä nähneenä minun täytyy kyllä nostaa hattua naamakirjan toteuttaneille insinööreille. Mielestäni he ovat onnistuneet tekemään useimmista perustoiminnallisuuksista sangen vaivattomia käyttää. Keskiverto verkkosovelluksessa on mielestäni paljon enemmän käsittämättömyyksiä. Ehkä siinäkin on yksi syy naamakirjan suosiolle.

Viestittely ja kommentointi, linkkien ja kuvien jakaminen, simppelit gallupit, integraatio esim. Skypeen jne. tekee naamakirjasta varteenotettavan alustan monenlaiseen työelämänkin käyttöön. Tai tekisi, jos ilmassa ei alati leijuisi epäilyksiä tietojen vuotamisesta ei-toivottujen kolmansien osapuolien käyttöön.

Ehkäpä jossain on jo valmistumassa yhtä monipuolinen ja helppokäyttöinen alusta yrityskäyttöön. Tilausta sille varmaan olisi. Mutta onko siellä myös minun kaverini!