Kuvakertomus

Vähän jälkijunassa edelleen tullaan, mutta nyt on nähtävillä kuvakertomukseni Picasa-verkkoalbumissa.

Olen käyttänyt jo pitkään Googlen aikanaan ostamaa Picasa-kuvaohjelmaa omien valokuvieni arkistointiin, esittämiseen ja kevyeen käsittelyyn. Siinä on myös toiminnallisuus, jolla voidaan rakentaa esimerkin kaltaisia kuvaesityksiä. Lisää kuvan muokkausta kaipaaville antaa työkaluja Picasaan linkittyvä, verkossa toimiva Picnic-kuvankäsittelyohjelma. Kokonaisuuden kuorruttaa Picasa-verkkoalbumit, jonne kuvat saa siirrettyä omalta koneelta nappia painamalla. Valitettavasti verkkoalbumin tallennustila on vain 1 Gt.

Luojan luomat siivekkäät -kuvasarjan kuvat ovat omia otoksiani viime vuosilta Sipoosta ja Malmin lentoasemalta.

Oppimisen tukemisesta I

Taannoin sanoin tarvitsevani vähän aikaa verkkokurssien oppimista tukevien menetelmien pohtimiseen. Aikaa on vierähtänyt ja aivokapasiteetin käyttö on totta puhuen valunut ihan muiden kysymysten käsittelyyn. Pureskellaanpa asiaa sitten yhdessä tässä blogissa!

Me oppimme kaikenlaista jatkuvasti. Sitä tapahtuu vuorovaikutustilanteissa, ratkoessamme päivittäisiin tehtäviin liittyviä haasteita, suunnitellessamme tulevaa ja jopa nukkuessamme. Väittäisin, että suurin osa oppimisestamme on tiedostamatonta.

(Tässä kohtaa olisi varmasti eduksi, jos joku vähän määrittelisi, mitä oppiminen on. Itse en siihen nyt kykene.)

Ensimmäinen ehdotukseni oppimisen tukemiseksi on tiedostamattoman tekeminen tiedostetuksi. Käytännössä se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mutta oppijan itsensä kannalta ehkä kaikkein haastavin oppimisen tukemisen keinoista.

Tiedostamattoman tiedostaminen edellyttää mielestäni kykyä pysähtyä kuuntelemaan itseään, kykyä esittää itselleen uudenlaisia kysymyksiä ja sitkeyttä olla tyytymättä vain siihen, mitä ensimmäiseksi mieleen tulee. Parempiakin kuvauksia varmaan löytyy, joten anna palaa!

Jokaisella meistä on mahdollista tukea oppimistamme tällä tavoin, mutta erilaisista lähtökohdistamme johtuen se on toisille haastavampaa kuin toisille. Helppoa se tuskin on kenellekään. Niinpä tätäkin asiaa joutuu ihan oikeasti opettelemaan. Siihen viittasin aikaisemmassa postauksessani, kun puhuin oppimisen oppimisesta ja kurssien aikatauluhaasteista.

Tilannetta helpottaa toki se, ettei tätä tarvitse opetella joka kaikkien opintojen yhteydessä. Voitaisiinkin ajatella, että joidenkin opintojen edellytyksenä on tiettyjen ”oppimaan oppimisen” –kurssien tekeminen ja sellaisia voisi tehdä ihan itsenäisinäkin opintoina tai eräänlaisena lisäosiona muiden opintojen kanssa.

Mutta mitä se on käytännössä. Hieman naama irvessä ensimmäisenä mieleen tulee ”oppimispäiväkirja”. Kasvojen pakkoliikkeiden syynä lienee erilaiset huonot kokemukset oppimispäiväkirjoista. Ehkä tämän menetelmän sisäistäminen on jäänyt vähän puolitiehen joillakin koulutuksen vetäjilläkin – minulla ainakin oli vuosia sitten.

Silti jaksan uskoa siihen, että oman tekemisen ja ajattelun tarkasteluun pysähtyminen ja havaintojen sanoittaminen auttaa tiedostamaan omaa oppimistaan. Ja sitä, minkä on tiedostanut, on mahdollisuus hyödyntää eri tavoin elämässään. Ts. omien oppimisprosessien ja –tapojen havaitsemisen ja ymmärtämisen kautta on mahdollisuus kehittyä oppijana ja soveltaa taitojaan uusilla alueilla.

Millaisia kokemuksia sinulla on erilaisista oppimispäiväkirjoista? Mihin muihin oman oppimisen tiedostamista lisääviin työtapoihin olet tutustunut? Mitä ajatuksia sinulle tulee koko asiasta ”tiedostamattoman tiedostaminen”?

Itse olen tätä kirjoittaessani joutunut kaivelemaan muististani, mitä kaikkea olen tästä aiheesta kuullut, ajatellut ja ymmärtänyt. Kaikki se on tätä kirjoittaessa yhdistynyt kokemuksiini omasta oppimisestani ja elämästä ylipäätään. Muistelen, että tällaiset asioiden välille syntyvät uudet kytkökset ovat jonkin määritelmän mukaan oppimista.

Tässä ensimmäinen raapaisuni aiheeseen oppimista tukevien menetelmien hyödyntäminen koulutuksissa.